Nuuksio, tuo vallitsevan tilanteen ruuhkauttama kaupunkilaisten luontoparatiisi. Viimeksi olen käynyt Nuuksiossa kymmenisen vuotta sitten, joten muistikuvat eivät olleet erityisen tuoreita. Pieni päivitys oli siis jälleen paikallaan ainakin ennen ryhmän kanssa alueella liikkumista.
Hyppäsimme autoon Lahdessa yhdeksän kieppeillä ja saavuimme reilun tunnin kuluttua Nuuksioon Haukkalammen pysäköintialueelle. Ensimmäinen todellinen villi länsi oli vastassa pysäköintialueella, tosin ei kovin yllättäen, koska pysäköintitilanne olisi ollut kai fiksuinta tarkastaa jonkin sovelluksen kautta. Autoja oli pysäköity useisiin riveihin hyvin ahtaasti ja epämääräisesti. Veikkaan, että moni parkkipirkko olisi kääntynyt haudassaan moisen nähdessään.
Lähdimme tallustelemaan kohti Haukankierrosta. Eipä aikaakaan, kun olimme melko ruuhkaisella polulla, jolla onnistui kuulemaan suomea, ruotsia, venäjää, englantia ja jopa saksaa. Aluksi polku vaikutti melko helppokulkuiselta ja pohdimmekin, että ehkäpä tämä nyt on sellaista urbaania luontomatkailua.
Aloituspaikalta syvemmälle metsään päästyämme onneksemme huomasimme, ettei tilanne ollutkaan ihan niin hurja miltä se aluksi vaikutti. Yllättäen ihmiset jakautuivat eri poluille, eikä niin kohtuutonta ruuhkaa ollutkaan. Polkukin muuttui leveästä soratiestä oikeaksi poluksi kivineen ja juurakoineen.
Loppujen lopuksi reitti osoittautui hyvinkin positiiviseksi kokemukseksi. Jälleen odottelemme, että saisimme viettää täällä vielä ryhmän, tai miksi ei useammankin, kanssa ikimuistoisia retkipäiviä.
