Koronasyksyä odotellessa

Heinäkuu on vaihtunut elokuuksi koronahiljaiselon ja pelkojen keskellä. Lomaa viettävät suomalaiset saavat sentään kokea kotimaisia kesänautintoja ja luonnossa liikkumisen iloja. Mustikkamättäät, vadelmikot ja hillasuot kukoistavat poikkeuksellista sadon runsautta koronakesänä. 

Korona on jo vaikuttanut suomalaisiin niin, että he ovat löytäneet kotimaisen luontomme. Se tervehtii meitä lämpimän ja sopivasti kostean kesän aikana rehevyydellään. Joudun katselemaan kaikkea tuota hieman kateellisena, kun polvien tekonivelten vaihto-operaatio on vasta puolivälissä. Metsään en siksi tohdi itse mennä, mutta retkeilyn muistot palaavat mieliin, kun katsoin muiden riemua Vienan Retin tapahtuman huoltojoukoissa Suomussalmella.

Kävimme Tiian kanssa Itä-Suomen kiertueella kertomassa ”Koronamanifestimme” sanomaa. Kuhmossa ilmestyvä Kuhmolainen oli oivallisella tavalla (28.7.2020) tunnistanut ydinviestimme: sanomamme ekomatkailun kehittämisen puolesta.

Valmistaudumme levittämään tätä sanomaa muuallekin Suomessa syyskesän ja syksyn aikana. Korona pakottaa kaikkialla matkailualan toimijoita miettimään vaihtoehtoisia palvelukonsepteja massaturismille. Suomalainen luonto tarjoaa sitä kaikkialla kesäisin. Mökkien myynti suomalaisten järvien rannoilla ryöpsähti uuteen suosioon.

Uusi sukupolvi on löytämässä luonnon kauneuden mielenrauhaa loihtivan ominaisuuden ja tarttumaan haja-astusalueiden mahdollisuuksiin uudenlaisen elinvoiman luomiseksi niin kaupunkilaistemme rentoutumisen keinona kuin kehityskelpoisena elämäntapana digitalisaation aikakaudella. Etätyö tulee olemaan aivan ei tavalla mahdollista tulevaisuudessa.

Aloitamme manifestimme tunnetuksi tekokierroksen tosissaan syyskuussa Pohjois-Suomesta, reitillä Oulu – Rovaniemi – Salla – Inari – Kirkkoniemi (Norja) – Kuusamo – Kuhmo. Vienan Reitin kävelytapahtumassa oli porukkaa, joiden verkostojen avulla uskomme löytävämme Pohjolasta toimijoita ja tahoja, jotka jakavat ajatuksemme vaihtoehtojen kehittämiseksi massaturismille.

Tiedämme sen olevan haasteellista, sillä täysi kone turisteja kovalla hinnalla muutamaksi tunniksi ”Joulupukin maahan” sopii suurille lentoyhtiöille ja tiukkaan sesonkimatkailuun kevättalvella keskittyville matkailutoimijoille paremmin, kuin joka kylän ”pieni on kaunista” ja paikallisuus ”rikkautta” politiikka. ”Turvaväliä” pystyvät suomalaiset pitämään luonnostaan erämaajärvien ja purojen rannoilla, kauniiden särkkien, tuntureiden ja harjujen päällä paremmin, kuin täyteen ahdetuissa kulkuvälineissä tai massatapahtumissa, jotka ovat olleet maailman matkailun kehittämistrendi lentomatkustamisen räjähdysmäisen kasvun aikana.

Kiire pois ja rauha maahan. Kulkekaamme verkkaan luonnosta nauttien paikallisia elämyksiä kohdaten, karjalaisten, saamelaisten, kveenien ja muiden vähemmistökansallisuuksien ja ryhmien kulttuurien erityispiirteitä kunnioittaen. Näin takaamme monimuotoisuuden säilymisen niin luonnon kuin inhimillisen kulttuurin kukoistukselle. Suunnan muutosta matkailupalvelujen kehittämisessähän tuo vaatii.

Siihen meillä suomalaisilla on hyvät mahdollisuudet, sillä luonto on osa meitä.