Kohti Siperiaa ja uusia seikkailuja

Kirjoitan tätä blogia Izmailovo Vega hotellin 28 kerroksessa. Ikkunassa näkyy Moskovan silhuetti iltavalaistuksessa. Kämppäkaverina Ari Niskanen, lahtelainen muusikko. Söimme kevyen illallisen hotellin ravintolassa.

Olemme matkalla Vladivostokiin Trans-Siperian rautatietä myöten. Tolstoi juna oli pessyt kasvonsa verrattuna 1970-luvun kokemuksiini samasta junasta. Protokollat rajan ylityksessä olivat säilyneet ennallaan. Toisen luokan matkustajillakin oli vaunussa modernin vessan ohella suihku. Vaunupalvelija tarjosi edelleen teetä ja kahvia. Lipun hintaan sisältyi laatikko blinejä, Croisantti, tummaa suklaata ja jugurttipurkki.

Edelleen on edullista matkustaa Tolstoi junalla Moskovaan. Moskovaan pääsee myös Allegrolla Pietariin ja siitä nopeilla päiväjunilla edelleen Moskovaan. Me valitsimme perinteisen Tolstoin – kohti Siperiaa, kun olemme matkalla ”Siperia opettaa” teemalla.

Kuvaesitys vaatii JavaScriptin.

Porukkaamme liittyy huomenna aamulla kolme henkilöä eli ryhmämme koko kasvaa seitsemään. Ehtinemme tutustua Siperian matkalla toisiimme ja välietapeilla myös nykymenoon Siperiassa.

Luin Hesarista juuri, että Putin on lahjonut moskovalaiset hiljaisiksi panostamalla Moskovan infrastruktuuriin. Kaupunki on oikeasti kehittynyt ja muuttunut viihtyisäksi. Hotellimme on Izmailovon kaupunginosassa, jossa on yksi Moskovan suurimmista puistoalueista. Hotellin hinta-laatusuhde on tosi hyvä, mutta englannin kielen taito palveluhenkilöstöllä ei ole vielä kovin korkealla tasolla.

Kävimme Gulag museossa. Näyttely oli tarina Neuvostoliiton historian synkästä vaiheesta, suurten vainojen ajasta kaikessa karuudessaan. Myös vankileirien saariston järjestön ekonomia kerrottiin avoimen rehellisesti. Orjuuden asemaan alistettujen ihmisten työteho oli 50% matalampi, kuin ihmisten yleensä. Järjettömyys tajuttiin 1950-luvun jälkipuoliskolla, jolloin leirit suljettiin ja siellä elossa vielä olleet puoli miljoonaa ihmistä rehabilitoitiin. Kaikkiaan 20 miljoonaa ihmistä kävi läpi vankileirihelvetin ja vajaa miljoona heistä teloitettiin.

Leirejä oli paljon Siperiassa, mutta myös Karjalassa, mm Solovteskin saarella, jossa olen tutustunut paikallisen leiriin pari kertaa paikan päällä.

Sandarmoh sykähdytti, sillä siellä on monen suomalaisen punaisen loppusijoituspaikka.

Jatkamme huomenna kohti Jekaterinburgia, yhtä tragediakaupunkia, mutta toisaalta myös Siperian yhtä keskusta, jossa uusi aika puskee kehityksen veturia eteenpäin venäläisellä rosoisuudellaan. Katselimme tänään moskovalaista katukuvaa parinkymmenen asteen kesäisessä lämmössä. Kyllä Moskova on oikeasti Venäjän kehityksen veturi, mutta se nojaa tukevasti maapallon keuhkoihin ympärillään, maailman suurin havumetsävyöhyke, jonka strateginen merkitys ihmiskunnan pelastamiseksi ilmastokatastrofilta on ratkaiseva. Maapallon keuhkot palavat juuri Brasilian Amazonilla mutta myös Siperiassa.

Muutoksen voimat muhivat Kiinassa, Itä Aasiassa ja Siperiassa. Niihin olemme hakemassa seitsemän hengen retkueen voimin tuoretta tuntumaa.

Kuvaesitys vaatii JavaScriptin.