Kiehtova Vladivostok

Sateinen sää huuhteli junamatkamme nuhjaantuneisuutta perjantaina ja lauantaina, kun aloimme tutustumisen, kovassa kasvussa olevaan Vladivostokiin. Huomasimme tulleemme etelään, sillä sateisesta säästä huolimatta lämpötila pyrki olemaan illallakin päälle +20 astetta. Sopeuduimme vähitellen ahtaan retkeilymajan olosuhteisiin, kun huomasimme majoituspaikkamme positiivisia puolia eli keskeiset keskustan nähtävyydet ja shoppailumestoja kävelymatkan päässä.

Suihkuissa käynnin ja majoittumisen jälkeen valitsimme päivällispaikaksi lähellä olevan pubin alakerran. Yläkerran janoinen olutyleisö häiritsi hieman tarjoilijoiden mahdollisuuksia palvella meitä, kun juoksivat jatkuvasti rappusia ylös ja alas. Tiiaa meinattiin ”sorsia”, kun tilausta eivät rekisteröineet, mutta asia kääntyi parhain päin, kun sovittivat mokansa kivasti ilmaisilla snackseilla. Pubissa oli elävää musiikkia. Nuorisoedustajamme arvion mukaan paikka oli tasokas miljöön ja menon suhteen. Ja kyllä me senioritkin hyvin viihdyimme.

Kuvaesitys vaatii JavaScriptin.

Rankkasadetta ja ukkosta oli lauantaina iltapäivälle saakka, joten ilmaantui sopiva pyykkipäivä kaiken keskelle. Porukat katselivat omatoimisesti lähitienoota ja tekivät huippuedullisia vaateostoksia. Itse kävin aamutuimaan vihannestorilla, kun etsin porukalle aamiaispaikkaa. Sellainen löytyi majapaikkamme rakennuskompleksin takapihalta, perinteinen venäläinen Stolovaja. Sotapojatkin siellä murkinoivat, sillä laivaston varuskunta oli aivan takapihallamme ja Tyynen meren rantaviivaan meiltä oli matkaa vain muutama sata metriä.

Kun sade laantui, tein yksin pienen kävelyretken rautatieasemalle, josta ajoimme laukkujemme kanssa takseilla majapaikkaamme. Mukavalta tuntui vahvistaa alaraajoja polvivaivoista huolimatta taas kävellen, kun junassa sellainen harrastus jäi olosuhteiden pakosta vähiin.

Ilta gruusialaisessa ravintolassa kruunasi sateisen lauantaipäivän. Ruoka ja tarjoilu oli tosi miellyttävää eli viihdyimme ja pientä jälkipuintiakin illan jälkeen ehdimme käydä kämpillä.

Aamun murkinat piti taikoa itse, kun Stolovaja ei ollut auki. Menuun kuuluin jugurttia, puuroa, kaalipiirakkaa ym. pikku syötävää, mitä lähikaupasta löysimme. Sunnuntai oli suunniteltu yhteisölliseksi kiertoajelupäiväksi. Ari löysi kävelyretkellään armenialaisen tilataksin kuljettajan, jonka kanssa oli sopinut kiertoajelun.

Vähän myöhässä tavoitimme bussin ja kuljettajan. Hän vei meidät ensimmäiseksi Vladivostokin niemen kärkeen. Siellä oli varsinainen näköalapaikka merelle, moreeni harjanne muutamien satojen metrien päässä olevalle pienelle saarelle ja sitä lähellä olevalle majakalle saakka. Nousuvesi oli peittänyt polun loppuosan majakkasaarelle, mutta näkökulma merelle ja kaupunkiin oli tosi upea.

Seuraavaksi kuljettaja vei meidät Vladivostokin korkeimmalle paikalle. Sinne piti kiivetä vaihtelevan muotoisia ja kokoisia rappusia, joka oli haaste Arille ja minulle eli polvivaivaisille. Kaksi ryhmässämme ollutta rouvaa jättivät kiipeämättä, sillä kuumuus ja nousun vaativuus olisi ylittänyt suorituskyvyn. Maisemat olivat upeita ja olimme huomion keskipisteenä kiinalaisille, joita oli paljon näköalatasanteella. He innostuivat kuvaamaan meitä, erityisesti Tiiaa, mutta kelpuuttivat yllättäen meidät ikäihmisetkin kotialbumiensa täytön kohteeksi.

Armenialainen kuskimme halusi viedä meidät ehdottomasti 45 km:n päässä keskustasta olevalle ranta-alueelle.  Sieltä löytyi upea n 10 kilometrin mittainen lomaranta-alue. Lounastimme siellä armenialaisen pitämässä ravintolassa ja ihailimme sen jälkeen rantamaisemia. Kokemus oli niin upea, että seuraavaan Trans-Siperian rautatiematkan loppuhuipennukseksi kannattaisi sisällyttää parin vuorokauden rantalomanen kyseisellä alueella ennen kaupunkilomavaiheen alkua. Koska olosuhteet Vladivostokissa syyskuun alussa ovat tosi kesäiset, siellä riittäisi kyllä lämpöä vielä syyskuun puolivälin tuntumassakin, joten parin päivän jatkopätkä matkaamme saattaisi olla vaivan arvoinen.

Kiertoajelun aikana selvisi, että Vladivostokissa on nykyisellään virallisesti noin miljoona asukasta. sen lisäksi ovat siirtotyöläisen ja muut ei kirjoilla olevat, joita oppaamme arvioi olevan n 700 000. Siis Vladivostokin on noiden lukujen valossa jo miljoonakaupunki, vaikka ei sitä virallisten tilastotietojen näkökulmasta. Alue kasvaa ilmeisen voimakkaasti Venäjän Aasian talousporttina. Viitenä vuotena peräkkäin Vladivostokissa on pidetty Idän Talousfoorumi. Se oli juuri kokoontunut 4.-6.9., kun tulimme. Venäjällä taitaa olla nousevien talouksien joukossa ystäviä, jotka kokoontuvat toistuvasti Vladivostokissa rakentaen USA-Länsi-Eurooppa talousmahtien komentovaltaan nähden itsenäisempiä rakenteita.

Kuvaesitys vaatii JavaScriptin.