Jekaterinburg – moderni Siperian portti

Saavuimme junalla Jekaterinburgiin tiistaina klo 18 aikaan. Söimme päivällisen hotelli Marin parkin ravintolassa suunnitellen samalla ohjelmaa keskiviikolle ja torstaille. Marins Park on hyvä hotelli aivan rautatieaseman vastapäätä, joten Trans-Siperian matkalaisille tämä on ihanteellinen hengähdyspaikka.

Päädyimme tilaamaan kiertoajelun, jonka saimme 6 tunnin mittaisena vasta torstaiksi. Ihmisillä oli siis aikaa katsella omatoimisesti kaupunkia keskiviikon. Sateli vettä ja ukkonenkin jyrähteli. Totesimme että kaupunki on tsaarivallan romahduksen viimeisen tsaariperheen Nikolai II surmakaupunki, Jeltsinin kotikaupunki ja myös tunnettu venäläinen laulaja Vysotski on korkeassa kurssissa kaupungissa. Hänelle oli nimitetty yksi kaupungin yli 50 kerroksen pilvenpiirtäjistä, jonka 51 kerroksen maisemaravintolassa nautimme keskiviikko illan päivällisen maisemia ja elävää musiikkia ihaillen. Ravintolan hintataso oli normaali venäläisen ravintolan hintataso. Puitteet olivat upeat, joten suosittelen.

Kuvaesitys vaatii JavaScriptin.

Jekaterinburg on yksi Venäjän neljänneksi suurin 2,2 miljoonan asukkaan kaupunki, jonka Pietari Suuri perusti 1723. Katariina toisen aika antoi kaupungin kehitykselle vauhtia samalla tavalla kuin Pietarille ja Petroskoille. Kaupunki sijaitsee Uralin itärinteellä muutaman kymmenen kilometrin päässä Euroopan ja Aasian rajasta.

Kaupunki on yksi merkittävimmistä Venäjän teollisuuskaupungeista, jolle Uralin mineraalivarat ovat taanneet luonnollisen kasvuperustan Venäjän teollistumisen aikana. Toinen maailmansota teki Jekaterinburgista merkittävän aseteollisuuden keskuksen. Kaupungissa valmistettiin tankkeja ja lentokoneita.

Kaupungin yleisilme on moderni ja avara. Teollistumisen historia ja nykyaika ovat vahvasti läsnä. Niin ovat kaupungissa tapahtuneet historialliset konfliktit, kuten viimeisen tsaariperheen murha ja Jeltsinin valtaannousu nyky-Venäjän synnyttäjänä. Kaupunkiin on perustettu oikein Jeltsin-keskus. Tsaarin traaginen kohtalo on historian harrastajaturistien merkittävä tutustumiskohde. Surmatalon kohdalle on rakennettu kirkko, jonka yhteydessä olevassa museossa tapahtumat kerrotaan yksityiskohtaisesti. Tsaariperheen jäännökset haudattiin ja yritettiin hävittää vanhassa kaivoksessa, josta tutkijat ovat löytäneet perheen jäsenten jäänteitä. Alueelle on perustettu uusi luostari vuonna 2000. Sinne on rakennettu runsaasti kirkkoja kunkin tsaariperheen surmatun jäsenen kunniaksi. Kirkot ovat pyöröhirsityyliä, joiden puumateriaali on Venäjältä, mutta hirsien työstäminen rakennushirsiksi on tapahtunut oppaan mukaan Suomessa.

Perheen jäännösten löytöpaikka on rakennettu tyylikkääksi muistolehdoksi. Museon opas tuntui toivovan kovasti Venäjältä sisällissodan jaloista paenneiden tsaariperheiden jäsenten uutta valtaan nousua. Näkemys ei taida kuitenkaan olla valtavirtaus nyky-Venäjällä, jossa Putinin ikäluokka pitää valtaa ja nuoremmat sukupolvet haaveilevat ja toimivatkin aktiivisesti modernin Venäjän synnyttämiseksi, missä autoritäärinen tsaarivalta on historiaa ja nykyvallankin autoritäärisiä rakenteita kyseenalaistetaan melko näkyvästi.

Jekaterinburgissa on paljon muutakin, kuin tallennettu muisto viimeisen tsaarin kohtalosta. Yliopistotasoista kulutusta on laajasti tarjolla. Kaupunkikuvan modernit piirteet ovat voimistumassa ja suurkaupungeille tyypillisiä pilvenpiirtäjäalueita on syntymässä. Kaupungissa on lyhyt metrolinja, yhdeksän metroasemaa. Kaupungin läpi kulkee Trans-Siperian valtaväylä sekä maanteitä että kiskoja pitkin.

Kävimme Euroopan ja Aasian rajalla. Sinne on pystytetty kuvauksellinen rajamerkki ja tolppa, jossa lukee: ”May Peace Prevail On Earth” (vallitkoon rauha maailmassa). Ehkä iskulause symbolisoi tämän päivän perusvenäläisten ajattelua. Eivätkä nuo ajatukset olisi turmioksi muidenkaan maailman maiden kansalaisille, jotka taistelevat tulevaisuudessa ilmastomuutosta vastaan.

Rajalle mennessä törmäsimme vaikuttavaan muistoalueeseen, jossa oli muistomerkki ja runsaasti uhrien nimitauluja. Muistomerkki oli pystytetty Stalinin vainojen kauden uhrien muistoksi, joita uhreja oli haudattuna tuolla alueella, Kun katselin muistomerkkiä bussin ikkunasta, tuli vääjäämättä Hennala 1918 mieleen paikkana, jossa tieto siellä sinne haudatuista uhreista puuttuu. Siperia opettaa näköjään jo ensimmäisillä kilometreillä näissä maisemissa nöyryyttä ja menneisyyden sankareiden ja uhrien kunnioittamista tyynellä ja arvokkaalla tavalla. Muiston kunnioittaminen ei ole ristiriidassa modernisaation ja uuden paremman maailman rakentamisen kanssa. Olen aina uskonut siihen, että tuntemalla hyvin menneisyyden olet vahvemmilla rakentamassa tulevaisuutta uusille sukupolville.

Kuvaesitys vaatii JavaScriptin.