Irkutsk – Itä Siperian pääkaupunki

Maanantai 2.9. Baikalilla valkeni aurinkoisena. Olimme edellisenä iltana sopineet meidät Baikalille kuljettaneen taksiyrittäjän kanssa, että tulevat hakemaan ryhmäämme klo 10 aikaan. Tuota ennen nautimme Grand Hotelli Baikalin runsaan aamiaisen.

Kuljetusfirman isäntä oli ajoissa paikalla, mutta renki hieman myöhässä. Pääsimme liikkeelle hieman ennen klo 10.30. Baikal oli peilityyni, ilma aurinkoinen. Hienoa oli katsella Baikalin rantamaisemia 50 km:n matkan verran järven pohjoiskärjen alueella. Baikalin rantatie tuolla alueella seuraa Mongoliaan ja Kiinaan menevää ratalinjaa, joten samat maisemat katselin junan ikkunasta 2013. Baikalin voimaannuttava henki vaikutti vielä aamullakin, kun ainutlaatuinen uimakokemus pyöri mielessä.

Olimme suunnitelleet olevamme n. klo 13 aikaan Irkutskissa, mikä onnistuikin varsin hyvin. Huoneien saaminen Matrjoska hotellissa tapahtui nopeasti. Jälleen senioriporukka oli majoitettu kolmanteen kerrokseen. Tiia sai nauttia yksin olosta ensimmäisessä kerroksessa.

Hotellin henkilökunta oli ystävällistä ja avuliasta. He auttoivat meitä painavien matkalaukkujen kannossa, sillä hissiä ei ollut. Huoneet olivat siistit.

Kuvaesitys vaatii JavaScriptin.

Majoittumisen jälkeen varasin kiertoajelun. Se järjestyi helposti, sillä reseptionissa osasivat hyvin englantia. Saimme oppaaksi Tanjan, joka osasi hyvää englantia. Hän kertoi tarinaa kuitenkin venäjäksi, jota Ari käänsi, että kaikki pysyisivät mukana. Kiertoajelu keskittyi historiallisen keskustan esittelyyn ja Irkutskin perustamisen kuvaamiseen. Tarina oli pitkälle saman, minkä oli kuullut 5 vuotta aiemmin.

Enemmän olivat esillä Irkutskin alueen alkuperäisasukkaat, jotka tsaarin kasakat alistivat Venäjän tsaarin valtaan 1600-luvun lopulta alkaen. Kun kasakat alkoivat kerätä veroa alkuperäisväestöltä, heitä seurasivat Kristinuskoon käännyttäjät. Näin Venäjän valta vakiintui 1700-lvun alkuun mennessä niin, että Pietari Suuri määräsi Irkutskinkin kivityömiehet rakentamaan Venäjän uutta pääkaupunkia Pietaria, kun oli Nevan suun valloittanut.

Eurooppalaisuuden toivat Irkutskiin Pietarista 1800-luvun alkupuolella karkotetut Dekabristikapinalliset Pietarista, kun tsaari kukisti 1800-lvun alussa Napoleonin sodan jälkeen kapinaan nousseet korkeat upseerit. Heidät karkotettiin Siperiaan perheineen, jossa he ryhtyivät rakentamaan uutta elämää perustaen kouluja, tutkimuslaitoksia ja luoden alun alueen teollistumiselle hyödyntämällä luonnonvaroja.

Irkutskiin syntyi myös n 50 000 puolalaisyhteisö, joka rakensi sinne katolisen kirkon. Puolalaiset tulivat sinne, kun tsaari valloitti Puolan alueita, ja pani valloittamansa puolalaiseliitin Siperian oppikurssille.

Katselimme Angara joen kauniita rantamaisemia. Ilta-aurinko laskeutui Irkutskin uudelle puolelle, jonka silhuettia Tiia tallensi innolla kameraansa. Irkutskissa vaikutti tsaarivallan aikana tutkimusmatkailijoita, jotka löysivät Alaskan.  Urotekoa varten oli pystytetty patsaskin nunnaluostarin pihapiiriin, jossa tarinaa kerrotaan. Samalta alueelta löytyy Neuvostovallan kukistumisen jälkeen pytytetty 1918-22 sisällissodan merkittävimmän valkoisten johtajan Koltshakin suuri patsas.

Koltshak oli merkittävä tiedemies Irkutskissa, josta tuli Venäjän laivaston korkea johtaja ensimmäisen maailmansodan aikana ja sitä kautta valkoisten johtaja sisällissodassa. Koltshak piti Siperiaa vallassaan melko pitkään, mutta punaiset kukistivat Koltshakin joukot ja heidän johtajansa teloitettiin.

Mietin vastaavaa asetelmaa Suomessa 1918, jolloin punaisten valta Etelä-Suomessa kesti tammikuun lopulta toukokuun alkuun. Vaikka punaisia johti vaaleilla valittu sosialidemokraattien johtaja eduskunnan puhemies Kullervo Manner, muistomerkkejä ei meidän maamme sisällissodan hävinnen puolen johtajille ole pystytetty. Venäjällä tämäkin näyttää olevan toisin.

Irkutsk on olemukseltaan hyvin länsimaishenkinen kasvava ja keittyvä kaupunki. Se on nykyään ylpeä puuarkkitehtuuristaan. Vanhoja siperialaisia pyöröhirsipuutaloja löytyy kaupungista runsaasti. Päätimme kiertoajelun Siperian Tiikerin patsaalle, jossa meistä otettiin yhteiskuva. Sen jälkeen menimme päivälliselle Rashkolnik nimiseen kellariravintolaan. Siellä oli tosi hyvä menu. Sisustuksessa henki ”Neuvostonostalgia”. Henkilökunta oli kielitaitoista. Kun he huomasivat että juhlimme yhden ryhmämme jäsenen 72-vuotispivää, henkilökunta taikoi synttärisankarillemme lahjapaktin ja kortin, joka tuntui tosi hienolta huomaavaisuudelta.

Irkutskissa kannattaa käydä toistekin ja viettää siellä muutamia päiviä kaupungin ilmapiriin syvemmin tutustuen.

3.9. aikaisin aamulla lähdimme kohti uusia seikkailuja. Saimme aamiaispakkaukset mukaan, kun piti kiirehtiä junalle. Meitä tuli noutamaan 7-hengen tilataksi, johon vaivoin mahduimme suureten matkalaukkujemme kanssa. Irkustkin aamuruuhka yllätti. Jännitimme hetken, ehdimmekö junalle. Kyllä ehdimme. Pääsy junaan oli aiempaa helpompaa, sillä juna kohti Vladivostokia lähti laiturilta nro 1, joten raskaiden laukkujen raahaamista alikulkutunneleiden rappujen kautta emme tarvinneet, emmekä joutuneet edes turvatarkastukseen. Jälleen saimme vaunuosastoihimme uusia matkakumppaneita. Minulle sattui jälleen ystävällistä nuorota porukkaa, äiti pikku poikansa kanssa ja kyseisen nuoren äidin sisaren tyttö poikineen toisessa vaunuoastossa, joten pääsin seurailemaan heti alkuun venäläislasten leikkejä. Jostain porukkaan ilmaantui myös pikku tyttö. Leikkivät tuossa vastapäätä. Oikein mukavaa!

Kuvaesitys vaatii JavaScriptin.