Ilmastomuutos – Suomen metsät ja luontomatkailu

Tekonivelleikkaustoipilaana oli sopivasti aikaa lukea huolella uusin Tieto-Finlandia palkinnon voittanut kirja ”Metsä Meidän jälkeemme” (Jokiranta et al, 2019.Like). Mielessäni kävin läpi kokemuksiani vuodelta 2016, kun kävelimme Lönnrotin jalanjälkiä läpi Etelä- ja Keski-Suomessa ja Vienan Karjalassa ensimmäisen 64 vuorokautta kestäneen 1000 kilometrin Kalevala-kävelyn aikaan.

Julkaisussani (Holopainen, 20217, Kävellen läpi Suomen ja Vienan Karjalan 64 päivässä, Elma 2017) kuvasin subjektiivisia visuaalisia kokemuksiani kävelyvauhtia tapahtuneen etenemisemme aikana suomalaisen maiseman muuttumisesta. Olen itse syntynyt Tuusniemellä entisellä kaskiviljelytilalla, jossa viimeiset täysikasvuiset kaskikoivikot hakattiin nuoruusvuosinani ja korvattiin pääosin kuusikkoistutuksin.

Keski-ikäisenä osallistuin raivaus- ja moottorisahan kanssa muutaman hehtaarin aukkojen taimikoiden ensihoitoon itse suorittamiemme istutusten jälkeen. Nyt nuokin alueet ovat vaiheessa, jossa metsän omistajana voin tehdä valintoja joko jatkuvan metsän kasvatuksen tai avohakkuulaikkujen välillä.

Kuvaesitys vaatii JavaScriptin.

Kirjassa ”Metsä meidän jälkeemme” kerrotaan laskelmasta, jonka mukaan metsän päätehakkuun siirtäminen 12 vuotta eteenpäin ja sen harventaminen niin harvaksi sitä ennen, että mustikka viihtyy mahdollistaa mustikan kasvun niin tuotavasti, että sen myyntiarvo ylittää puuston arvon.

Muina monimaiskäytön muotoina jatkuvan kasvun metsän kasvatuskonseptissa voisi olla mahlan ja tuotanto koivikossa ja pakurikäävän kasvatus koivuissa. Jos uudet metsän tuottoa kasvattavat innovaatiot päätehakkuuvaihetta lykkäämällä tai niistä kokonaan luopumalla yhdistetään luontomatkailua tukevaan maatilamatkailuverkostoon, jossa kylien talot yhdessä huolehtivat lähipoluista ja toimivat paikallisoppaina ryhmämatkaijloille.

Lapsuuden kotitilani kokoinen 42 metsähehtaarin tila olisi mielestäni riittävän iso alue muuttaa suuntaa metsäalueen moninaiskäytön suuntaan, kun vain perinteisen metsätalouden oheiselinkeinot, kuten luontomatkailu saavat riittävät siivet alleen ja metsätalouden tuotantokonseptia monipuolistetaan.

Via Kalevala 2016-2035 hanke oli vuoden 2016 kävelyn aikana syntynyt konsepti ryhtyä tarkastelemaan ”puupelto”-Suomeamme uusin luonnon moninaisuuden kehittäjän silmin.

Lapin nykyinen matkailustrategia perustuu massaturismiin, jossa isoja ulkomaisia turistiryhmiä houkutellaan Lapin maisemiin joulupukilla kaamosaikaan ja kevättalvella upeisiin tunturimaisemiin hiihtämään ja laskettelemaan sekä poro- ja koirasafareille.

Eksotiikka on purrut hyvin, mutta jättänyt hyödyntämättä muut vuodenajat, kuten alkukesän ja keskikesän. Ruska-aikana omatoimimatkailijat ovat toki löytäneet tunturimaisemien väriloiston.

Kalevalaiset laulumaat Itä-Suomessa, Järvi-Suomen vesistöt ja Etelä-Suomen neljä vuodenaikaa odottavat vielä löytämistään. Massaturismin kielteisistä puolista oppineena Itä-Suomen Green Belt ja Salpausselän ja Saimaan Geopark vyöhyke olisivat riittävän iso ja laaja alue matkailuelinkeinon kehittämiseen pohjautuvan uuden Sammon takomiselle kestävän kehityksen metsäpolitiikan, metsien aidon nykyistä tulonmuodostusta vahvemman moninaiskäyttömallin ja matkailun yhdistämiselle.

Kaupunkilaismetsänomistajilla on aarre hallussaan uuden metsä- ja matkailupolitiikan taikomiseen, kun vain löydämme toisemme ja lähdemme toimimaan muutoksen puolesta rakentamaan haja-asutusalueille kestäviä hiilinieluja ja uutta elämää.

Metsä meidän jälkeemme on hyvä perusoppiaineisto liikkeelle lähtemiseksi. Kirjassa esitellään ruohonjuuritason muutosvoimia, kuten Vienan Reittiä, jonka liikkeelle lähtemisessä Via Kalevala hankkeellamme on ollut oma vaatimaton osuutensa ja merkittävin osuus niillä pioneereilla, jotka Vuokin, Viiangin, Kuivajärven ja Hietajärven kylissä puhaltavat uutta virtaa autioituneiden rajan pinnan kylien elämään.

Yhteistyökumppanimme Itärajan toisella puolella ovat lähteneet takomaan kanssamme samaa Sampoa, sillä myös Venäjällä on vahvoja verkostoja, jotka haluavat kehittää ainutlaatuista perinnekulttuuria ja luontoa yhdistävää aikamatkakonseptia siellä missä kalevalaisen kulttuurimme juuret vielä elävät ja kiinnostavat entistäkin vahvemmin jälkipolviemme ympäristötietoisia matkailijasukupolvia.

Seurailkaapa Via Kalevala sivuilta mitä uutta meillä on tänä vuonna ja tulevina kestävän kehityksen matkailuvuosina.

Kuvaesitys vaatii JavaScriptin.