Lahden Eläkeläiset uhmasivat luonnon voimia lähtemällä kahden päivän kaupunkilomalle Tampereelle 3.-4.7. Meitä oli 8 eläkeläistä ja Elmalainen risteilyisäntämme Mikko. Mikko oli järjestänyt porukalle ryhmäliput. Helle ei vielä porottanut, kun nousimme Riihimäelle lähtevää junaan Lahden rautatieasemalta klo 9 aikaan. Ratapihatyömaa Riihimäellä oli siirtänyt Lahdesta tulevaa laituria melko kauas IC-vaihtojunan laituria, mutta vaihtoaikaa ei ollut jatkettu. Ehdimme silti juuri ja juuri Tampereelle jatkavaan junaan, mikä oli perillä aikataulun mukaan. Siellä meitä odotti pikku bussi Tampere oppaineen.
Lastasimme vähäiset matkatavaramme bussiin, missä opas toivotti meidät tervetulleeksi Tampereelle. Teemanamme oli Pispala ja Pispalan kulttuurisankarit. Kukaan meistä ei ollut käynyt opastetulla kiertoajelulla Tampereella, vaikka kaikki meistä oli siellä muuten liikkunut. Juna ja pikku bussi olivat hyvin ilmastoituja, joten kuumuudesta emme kärsineet muutoin kuin hetkellisesti ulkoilmassa kävellessä.
Ihmiset olivat varustautuneet riittävän hyvin juotavilla, joten kenellekään ei ehtinyt tulla terveyttä uhkaavaa nestehukkaa. Teemaopastuksemme johdanto alkoi Kalevankankaan hautausmaalta, jossa meitä tervehti kirjailija Väinö Linnan hautamuistomerkki. Kävimme sitten morjestamassa Juicea.
Lauri Viita tervehti meitä hautausmaakierroksella viimeiseksi. Kuulimme Kalevankankaan roolista 1918 sisällissodan taisteluissa ja kaikesta muustakin mitä hautausmaalta löytyy, mutta jatkoimme eteenpäin, sillä meidänhän piti ehtiä Pispalaan. Matkalla poikkesimme ainutlaatuiseen Tampereen Tuomiokirkkoon, mikä on upea rakennus ulkoa päin, mutta kukaan meistä ei ollut kurkistanu sisälle. Kannattaa ehdottomasti käydä!
Jatkoimme matkaa kiertäen hieman keskustassa ja jatkaen sieltä Pyynikille – näkötorin juureen. Siellä oli kauhea ruuhka, kun ulkomaita myöten kuuluisia Pyynikin munkkeja myytiin. Maisemat Pyynikillä näyttivät parhaan puolensa aurinkoisessa helleilmassa ilmastoidun auton ikkunasta katsellen. Pyhäjärven ulapat vasemmalla ja Näsijärven ulapat oikealla vilahtelivat puiden välistä, kun suuntasimme Pispalaan. Pysäköimme bussin homeremontin vuoksi paketissa olevan Pispalan koulun eteen, kun paikallispikkubussi Nysse teki meille tilaa. Koulua oli aikoinaan Lauri Viitakin käynyt. Siitäpä lähtivät pitkät portaat suoraan alaspäin kirjailija Lauri Viidan lapsuuden kotiin. Pispalan miehet olivat rakentaneet portaat naisille, että heidän oli helpompi kantaa ”ämmän längillä” vettä rinnettä ylös aikana, jolloin vesijohtoverkostoa ei vielä ollut. Oppaallemmekin yllätykseksi museo oli auki, joten pääsimme kurkistamaan sisään ja saimme ystävällisen esittelyn.
Suuntasimme sitten Pispalan Pulteriin lounaalle. Sekin paikka oli legendaarinen – ALKON perustama ensimmäinen lähiöravintola Suomessa aivan Pispalan Kirjaston vieressä. Annokset olivat ”aikamiesten annoksia”, maittavia, mutta kaikki ei millään vatsaan mahtunut.
Bussi vei meidät sitten Holiday Clubin kylpylähotelliin, missä olimme ”kypsää kauraa” nukkumaan ettoneet pitkän kaavan mukaan mukavan viileässä huoneessa. Varasimme pari taksia 17.15, joilla hurautimme uudestaan Pyynikille, tällä kertaa kesäteatteriin. Olimme varanneet etukäteen liput sinne.
Teatterimaailma Tampereella otti etäisyyttä koronakauteen esittämällä Pyynikin Kesäteatterin, Kaupungin teatterin ja Tampereen Työväenteatterin yhteistuotantona Maria Jotunin ”Tohvelisankarin rouva” näytelmän. Ensiesitys näytelmälle oli 1924 Kansallisteatterissa. Saatoimme todeta, että ihmissuhteiden maailmassa tunteiden, rahan ja vallan kolmiodraama oli voimissaan jo sata vuotta sitten, kuten nykyään. Jos vielä lippuja saa, suosittelen!
Teatterimiljöö Pyynikillä on todella upea kiertävine katsomoineen. Illan viileys ei yllättänyt vielä esityksen päättymisen aikoihin. Taksilla hurautimme takaisin kylpylähotelliin istuen sen jälkeen hetken olutlasien ääressä sunnuntain ohjelmasta sopimassa. Kukaan ei halunnut helteellä ostoskierrokselle. Päätimme nukkua ja viettää aikaa parin tuntia pitempään hotellissa.
Katselimme porukalla museotarjontaa Wapriikin alueella. Uutena sieltä tuli vastaan ”Vakoilumuseo”. Museota mainostettiin maailman ainoana alan museona.
Sielläpä pääsimme tutustumaan kansainvälisesti tunnetuimpiin vakoilijasankareiden kuten James Bondin tarinoihin ja vakoiluteknologiaan 2500 vuotta taakse päin kybervakoiluun saakka. Pekka ja Sirpa oliva suorittaneet alueella ”ennakkotiedustelua”. He ehdottivat seuraavaksi kohteeksi työväenmuseo Werstasta. Sinne suuntasimme seuraavaksi. Aikaa vierähtikin kokonaisuuteen mukavasti pari tuntia. Vatsa ilmoitti lounasajan koittaneet. Siirryimme Tampereen tunnetuimpaan olutravintola Plevnaan nauttimaan lounasta. Reipas tarjoilija järjesti meille oman kabinetin, jossa saatoimme nauttia panimoravintolan erikoisia ja maittavia lounasannoksia.
Sitten tulikin jo kiire rautatieasemalle paluujunaan Lahteen. Paluumatkakin onnistui täysin suunnitelmien mukaan.
Vaikka hellettä oli, se ei haitannut, kun nautimme kulttuurielämyksistä ilmastoiduissa sisätiloissa.
Antti Holopainen
Toimitusjohtaja.
matkailuyrittäjä
