Päivä Baikalilla

Juna saapui Irkutskin asemalle aikataulussa sunnuntaiaamuna 1.9. klo 6.22. Lämmin ilma puski vastaan jo aamutuimaan. Asemarakennuksesta löytyi pankkiautomaatti, jonka avulla täydensimme käteisruplavarantojamme voidaksemme maksaa taksikyydit käteisellä. Osa porukasta hörppäsi aseman melko ahtaassa kahvilassa aamukahvit ja jotain kahvin kanssa maun mukaan. Osa oli tankannut omia eväitä junassa jo aamutuimaan niin, että ei enää maistanut. Venäjänkielentaitoinen matkalaisemme Ari suoritti kuljetuspalvelutiedusteluja ja hintavertailuja. Aseman matkainfopiste tilasi meille kaksi taksia. Matkalaukut mahtuivat vaivoin kyytiin, mutta kuitenkin. Baikalin rantaan rautatieasemalta on matkaa n 100 km, mutta hotellillemme Grand Hotel Baikaliin oli 150 km. Taksit heittivät koko porukan runsaan 5000 ruplan hinnalla hotelliin saakka.

Grand Hotel Baikal osoittautui laskettelukeskukseksi, jossa kesäsesonki ei näkynyt. Saimme siis helposti huoneet heti saavuttuamme klo 10 jälkeen. Levähdimme puoleen päivään saakka. osa porukasta nautti kevyen lounaan. Tilasimme taksit rannalle pian lounaan jälkeen. Otimme uimapuvut mukaan. Taksi vei meidät ”punaiselle rannalle” melko vastapäästä hotelliamme. Tie paikkaan oli mutkainen ja kuoppainen, kuten venäläisillä syrjäpoluilla ja pihateillä on tapana. Paikasta löytyi luonnontilainen lyhyehkö hiekkarannan pätkä, jota kyläläiset ilmiselvästi käyttivät virkistyspaikkanaan.

Vesi ja hiekkaranta näyttivät niin houkuttelevilta, että päätin vaihtaa simmarit ja mennä uimaan. Etukäteen olin aivan varma, että en mene, kun polveni ovat niin huonossa kunnossa. Mutta polvivaivat väistyivät mielestä, kun Baikalin virkistävän veden kohtasin. Viisi ryhmästämme teki samoin. Vesi ei ollut kovin kylmää. Se oli lämpimämpää minusta kuin vuonna 2013, kun ensimmäisen kerran uin Baikalissa. Ehkä lämpötilaero johtui siitä, että uimarantamme kohdalla ranta oli matala.

Osalle uiminen viileässä vedessä ei ollut rutiinia, mikä johti hitaaseen etenemiseen kastautumisprosessissa. Mutta hienoa oli, kun kukaan ei jänistänyt. Uin ja jopa sukeltelin, kokemus oli niin nautinnollinen. Sen jälkeen tuli hyvä fiilis niin minulle kuin kaikille muillekin, jotka tuon urotyön tekivät.

Hurautimme sitten taksilla takaisin hotelliin. Tiian kanssa teimme hiihtohissillä vuoristomaisemakatselmuksen. Tiia kuvia nappaillen, minä höpöttäen vieressä. Kun hissi laskeutui Baikalin rantaa kohti, kävi kylmä viima Baikalilta vaikka päivän lämpötila oli n 25 astetta. Osa porukasta, joille ei lounas maistanut aiemmin nautti lounaan. Sovimme päiväunille menosta ja uudesta tapaamisesta noin klo 20 aikaan.

Osa nukkui tunnin verran, muutamat pitempäänkin aikaeromuutoksen univajetta paikaten. Hiljainen oli hotellin ravintola, ainoastaan muutama asiakas meidän lisäksi. Ruokalistavaraukset olivat niukan puoleiset, kun näköjään kesän aikana ruokailija-asiakkaiden määrä on vähäinen. Tilasin pullon kuohuviiniä koko porukalle. Juhlistimme näin neljän uuden jäsenen liittymistä Baikalin Uimaseuraan. Osa porukasta täydensi vajaaksi päivällä jäänyttä ravitsemustilannetta. Osa taas oli kylläisiä aiemmista ruokailuista.

Hotellin ilmastointi ei selväsikään ollut viritetty kuumien aikojen mukaan. Muuten hotellin taso hintaan nähden oli edullinen. Kelpo paikka siis ohikulkijalle yhden yön levähtämistä varten.

Matka jatkuu aamulla Irkutskiin klo 10.00. Seuraavana päivän heti aamusta alkaa sitten uusi junamatkamme viimeinen 3 vuorokauden osuus kohti Vladivostokia.

Kuvaesitys vaatii JavaScriptin.