2019 meloen, 2020 kävellen

Mikä on se, jonka voi meloa tai kävellä? Kaiken lisäksi vielä toistuvasti eri vuosina. No minäpä kerron, kyseessähän on Vienan reitti! Osallistuin lokakuussa 2019 melontatapahtumaan samaisella reitillä ensilumen sadettua juuri maahan. Blogin siitä voitte käydä kurkkaamassa täältä.

Vuosi 2020 toi jotakin uutta ja ihmeellistä tullessaan. Päädyin samaiselle reitille, mutta aurinkoisena kesäpäivänä ja tällä kertaa omin jaloin, enkä vesiteitse kanootin kera. Kun minulta kysyttiin kummasta pidin enemmän, en osannut vastata. On mahdotonta verrata näitä kahta madollisuutta keskenään varsinkin, kun vuodenaikakin on ollut niin erilainen molempien kokemusten aikaan. Heittäisinkin, että jos reitti kiinnostaa ja mahdollisuuksia tulee niin kumpikin tapa kannattaa laittaa testiin.

vienanreitti_kyltti

Vienan reitti on siitä mielenkiintoinen, että tajusin sen soveltuvan monenlaiselle matkaajalle. Reitin kulttuurihistoriallinen arvo on merkittävä. Jokseenkin minun on tunnustettava, että keskittymiskykyni ei ole välttämättä parhaillaan ainakaan pitkissä historiallisissa tuokioissa. Reitti ei kuitenkaan nojaudu pelkästään historialliseen tarinointiin vaan myös miljöö itsessään on upea. Mitä korkeammalle kiipeää sitä hitaammaksi matka käy. Ei suinkaan siksi, ettei jaksaisi kulkea, vaan siksi, että sitä huomaa pysähtyvänsä kerta toisensa jälkeen katselemaan kaukana siintäviä puiden latvoja ja alhaalla mutkittelevaa jokea.

tiia-via-kalevala-vienan-reitti

© Susanna Pirnes

Pakko muuten mainita sekin, että näin keskellä kaupunkia elelevänä oli ilo napsia polun varrelta mustikoita suuhunsa. Ei sillä, ettenkö löytäisi lähimpiä mustikoita varmasti alle kilometrin päästä kotoani, muttei houkuta maistella pakokaasuissa, koirien erinäisissä eritteissä ja vaikka missä muissa kaupunkiin soveltuvissa marinadeissa uitettuja marjoja.

vienan_puu_tiia_matkassa

© Tiia Kohonen

Nappailin muutamia videoita matkalta ja niistä koostetta pääsette katselemaan YouTuben puolelta täältä.